Pyhä, Pyhätunturi 15.4.2010

Lukuisten kiitosten (lähinnä toki alan miesten, ja muiden toivonsa kurkusta alas huuhtoneiden) lisäksi olemme saaneet vähäistä natinaa, pientä paheksuntaa, ja huomattavaksi vähemmistöksi jäänyttä kitinää, päiväkirjojemme ronskista kielenkäytöstä. Olemme myös vastaanottaneet jopa huolestuneita kyselyitä, tapahtuuko tämä kaikki oikeasti meille ja meidän keikoilla, mitä täällä on?Oletteko oikeasti noin paheksuttavia, vai väritättekö hieman asioita? Ja onpa siellä muutama paskan haistattelu tullut myös. Saatana! Mutta luonnollisesti ilman nimeä tai osoitetta. Ei että meitä se kiinnostaisi, mutta pitkäpartaisia moottoripyörä ystäviämme ehkä..

No, minäpä nyt sitten hieman raotan Tiskarin keikkabussin rispaantunutta ja alkoholin kyllästämää pellava verhoa ja kerron mitä keikoillamme oikeasti tapahtuu. Ottakaa nautinnollinen asento, laittakaa verhot kiinni ettei naapurit näe, että olette tiskarin sivuilla ja tilkka teetä voisi olla napakka piriste tähän paheksuttavaan hetkeen.. Ja mennäänpä Pyhätunturille...

Tiskarin poppoo lähti Pyhätunturille keikalle normaalisti, eli kokoonnuttiin Matin varastolle, pakattiin kamat, ja käynnistimme auton. Vrum! Ensimmäisenä ajovuorossa oli Pati, muiden katsoessa takapenkillä eilistä salattujen elämien nauhoitettua jaksoa. Mukaan oli keitetty termospullollinen kahvia, ja muutama leipä, jottei tarvisi pysähtyä jokaisella huoltoasemalla pissille. Tupakkiahan meistä ei kukaan polta. Kerran erään keikan jälkeen Ville otti savut jonkun röökistä takapihalla, mutta pienen puhuttelun jälkeen pyhästi vannoi ettei i-k-i-n-ä enään koske mokomaan pötkylään.

Hotellin ravintolassa tutustuttiin yhteen Hanskiin joka omistaa puoli Ukkohallaa ja sen meidän hotellin. Herrasmiehenä hän tarjos oitis bändille juotavaa, kyllä koira koiran tuntee. Hanski on kova jätkä. Sillä on 200 metriä pitkä purjevene ja rapiat 40-50 ravintolaa. Kelläpä nyt ei olis? Päätettiin että Hanski on meidän paras kaveri ja sillä on aina VIP meidän keikalle, ja meillä VIP sen ravintoloihin ja purjeveneeseen. Hanski halus vielä hetken harkita anteliasta tarjoustamme.

Matka sujui rattoisasti ja muistelimme vanhoja hassuja sattumuksia matkan varrelta. Kerrankin eräs nimeltä mainitsematon entinen kosketinsoittajamme, yks Juannon Petteri oli meidän mukana reissussa ja hänellä pääsi kesken roudauksen rupsu! Kylläpä sille naurettiin. )"( Kaikkea sitä sattuukin! Jossain vaiheessa matkaa pysähdyimme syömään, ja ostimme myös juotavaa kun janotti. Jaffan ananas light on aivan loistava janon sammuttaja, ja sitäpä siinä sitten pääasiassa innoissamme osteltiin. Anu osti matkalukemisiksi Seiskan (voi vittu..) ja Eero Me Naiset (voi hevon vittu..) Muut katselivat rankaa kamaa televisiosta, eli avaraa luontoa ja 10 uutisten kevennyskoostetta

Tauon jälkeen alkoi porukka autossa jo hieman innostua ja päätettiin laittaa CD-soittimeen Hectorin parhaat. Sitä siinä siiten aikamme lauleltiin kunnes meinas alkaa homma irtoaan kokonaan käsistä. Eero oli juonut melkein kokonaisen ED-pullon ja alkoi isoon ääneen vaatimaan Stingiä. Siihen ei ietenkään suostuttu, vaan päätettiin että nyt mennään ihan rauhassa loppuun asti Pyhälle, ja katsotaan sitten keikan jälkeen josko vielä jaksetaan juhlia. Eki kuunteli korvalapuilla Jazzia ja oli autuaan tietämätön ympärillä tapahtuvasta häikäilemättömästä riehumisesta.

Perillä Pyhällä roudattiin kamat, morjesteltiin henkilökunta, ja tehtiin äänenpaineistus. Paikka on kohtuullisen pieni, eikä siellä sattunut oikeestaan mitään ihmeempää. Tsekin jälkeen syötiin ruokaa ja mentiin päiväunille. Päiväunien jälkeen soitimme keikan, pakkasimme kamat ja menimme nukkumaan. Aamulla ajoimme kotiin. Olipa taas Rok!? Eiköö mahtavaa...

Kuka tämmöistä jaksaa lukea? Ehkä naapurin Pena.

Vaasa, Waild 30.4.-1.5.2010

Ja Waild vaasa, jälleen kerran. Mukana oli perjantaina jälleen uusi basso virtuoosimme Antti, ja rummuissa toinen virtuoosi Kerkelän Karri muutoin oli normi sakki, vahvistettuna sellolla, eli Juuli oli taas selloineen mukana. Se on muuten hieno soitin, josta sai nauttia yleisön lisäksi myös bändi asunnon naapurit, ja luonnollisesti aamuyön tunteina. Me ollaan joskus hieman vallattomia, se meille suotakoon. Näin luulimme..
Antti tuli paikalle omia kyytejä, Karrille oli varattu sviitti uudesta Kanttarellis hotellista, kun Jennikin oli mukana. Jenni on yli-luutnantti ja halusimme tehdä hyvän vaikutuksen, ettei olisi aamulla sulkeisia. Viimeksi meillä oli Kersantti kämpillä, mutta nyt oltiin sentään upseeri osastolla.

Petrille ojennettin heti alkuun tiskarin huppari, hän on pitänyt meitä sen verran hyvin ja mies paikallaan. Petri kuuluu melkein jo kalustoon. Tarkoitus oli että Antti soittaa perjantain keikan, ja Pikku D tulee lauantain keikalle, äänessä oli taas Sammy. Sammy on hyvä, se osaa hoitaa homman ja suhtautuuu meidän poloiseen sakkiin ammattitaitoisesti, vaikka tekee välillä hieman isompiakin nimiä, kuin Tiskikone. Ketä, ihmettelimme? Onko joku suurempi nimi? Sammy oli hienovaraisesti hiljaa ja meni ulos nauramaan. Monitoreita oli tällä kertaa yksi liian vähän joten Anulla oli custom made tällä kertaa. Sen takana on ainoastaan homo laput yleensä eikä siitä ääntä tule, joten tämä meidän kolumbialainen sopii hyvin tarkoitukseen.


Anun monitori oli kolumbialaista alkuperää.

Kamat oli pystyssä nopeasti, paikka on tuttu, ja lähdimme valmistautumaan keikkaan kämpille. Kivistö oli muuttanut pois ja tilalle oli muuttanut joku Kattainen? Päätimme huutaa hänenkin postiluukusta. Vittu mitä toimintaa, odotimme kutsua läksiäisiin tai edes postikorttia, mutta ei mitään. Mihin on hävinnyt ihmisten käytöstavat? Kivistö saa maksaa tästä, selvitämme uuden osoitteen..

Perjantain keikka meni hyvin mutta jostain syystä tuntui että että yleisö odotti lauantaita, samoin kuin mekin. En tiedä mikä tuossa perjantaissa maksaa. Sello osuus meni myös ehkä hieman ohi yleisöltä ja päätimme hieroa sen kuntoon lauantaina päivällä. Keikka oli kuitenkin ihan jees, mikä tärkeintä.

Perjantain kalusto yhteiskuvassa

Heräsimme virkeinä lauantaina ja pidimme kunnon treenit päivällä. Aikaa meni ehkä 4 tuntia, jonkunsorttinen saavutus sekin. Mukana oli nyt myös Pikku D kun Antti meni toiselle keikalle. Jostain syystä Antille on kysyntää muuallakin? Hieroimme ja sovitimme uusiksi 4 biisiä, joihin oli tarkoitus ottaa sello mukaan. Kuulosti ihan helvetin hyvälle ja osa taisi tirauttaa kyyneleitäkin.

Nona, tuo nettisivujemme viehättävä keijukainen oli myös tulossa keikalle, ja laitoimme Nonan tietysti listoille + 27 parasta kaveria.

Tytöt poseeraa:

Helsinki, Sir Eino 7.5.2010

Einossa puhalsi uudet tuulet, Hanna oli mennyt Pressaan ja vienyt mukanaan Pikku-Hannan. Onneksi siellä oli vielä Pikku-Anniina joka on kyllä yhtä ihana kuin Hannat. Jotain kuitenkin puuttui? Voiko yksi ihminen viedä mennessään sydämen koko ravintolasta? Kyllä voi, jos se sydän on tarpeeksi iso ja lämmin. Saamme varmaan sapiskaa edellisestä lauseesta, mutta minkäs sille voi jos kertoo miltä tuntuu. Seuraavia keikkoja odotellessa... Jotain oli kadonnut, ja meidän piti vain sopeutua tilanteeseen.

Olimme tällä kertaa matkassa hieman isommalla kalustolla, eli uudella bussillamme. Henkalla voi olla asiaan toisenlainenkin näkemys.

Matka meni mukavasti kitaraa soitellen ja louhien leppoisasti, kuskina oli jälleen siis Henkka mutta tällä kertaa mukana oli myös Hihnalan perheen kauniimpi osapuoli, eli Kirsi! Koitimme heti alkumatkasta vongata seksiä Kirsiltä, ja Eero Henkalta, mutta ei ne millekkään alkaneet, saatana! Tämä on jo niin tuttua ettei kukaan edes purnannut. Sipoon ystävän sanoin, meilla on hyvin säännöllinen seksielämä. Aina ilman.



Pati koitti opetella matkalla soittamaan. Turhaa.. Huomatkaa Sampon innostunut katse vieressä.

Hesaan päästiin nukkuen ja heräsimme Einon edessä. Ei muuta kuin roudaan ja nostaan systeemi pystyyn. Mukana oli myös Antti joka kuuluu kohta kalustoon, edellyttäen että jaksaa katella meitä amatöörejä.
Kamat oli pystyssä aika sutjakkaasti ja lähdimme valmistatumaan kukin minnekkin. Sopimus oli että nähdään klo 23 Einon bäkkärillä. Antti meni tyttöystävän kämpille, mutta ei huolinut meitä sinne, Eero työntyi Juuliin eikä myöskään huolinut meitä sinne, joten me muut jäimme bussiin tappamaan aikaa. Kokoonnuime takahuoneessa klo 23 ja nautimme talon tarjoamia 3 pulloa/per soittaja juomia ennen keikkaa. Hetki ennen keikkaa hoksasimme että Riidankylväjän A-osat pitäs laulaa muuten Eeron koska Ville oli koiranäyttelyssä? Pikku D:llä on nykyään kotona avovaimo ja narttu, kätevää. Haimme sitten puhelimella netistä sanat noin 2 minuuttia ennen keikkaa. Tosi ammattimaista ja oikein sopivaa meille.

Ääneen tuli Sammy taas jonka mielestä Eino on äänimiehen unelmapaikka. Mikseripöytä on sijoitettu niin ettei sinne kuule mitään keikan aikana, ja käytännössä äänenpaineistuksen jälkeen voi siirtyä naapuribaariin juomaan alkoholia ja jättää tiskin lojumaan kansi päällä nurkkaan. Keikan jälkeen voi sitten kerätä kamat, pyytää anteeksi ja todeta että, sori, ei sinne mitään kuule mutta ihan jees se meni. No, tosiasiassa Sammy tekee minkä pystyy, ja mitäpä sinne tolpan taakse kuulee.

Itse keikka meni hyvin lukuunottamatta innostunutta keski-ikästä mummolaumaa jotka tempas PA-kaluston nurin kesken keikan jonka sitten Stiina maksoi. Meni nääs Turbon yläkerrasta pilli nurin, mitähän sekin tarkoittaa. Meni kuitenkin ja Eino maksoi. Pohjoisen ihmiset nauratti taas illan hassulla murteellaan pääkaupunkilaisia. Loppuilta sujuikin sitten ihan muissa sfääreissä, josta loput voi lukea seuraavan viikon Ratosta.

Kalajoki, Merisärkkä 8.5.2010

Kalajoelle lähdettiin suoraan yöllä Einon keikan jälkeen, Henkka ajoi ja muut nukkui kammioissaan. Öinen alkumatka oli aikamoista alkoholin ammattilaisten turinaa, mutta jossain vaiheessa sängyn vetovoima vei voiton urheista astronauteistamme, ja syväjäädytimme itsemme kammioihin. Meidät saa herättää huomenna klo 12, julistimme yhteen ääneen. Ja aja kuski saatana tasaisemmin! Henkka koitti ehdottaa vuotta 2035..

Öinen näkymä bussissa. Sigourney Weaver nukkuu tuossa oikealla yläpetillä

Pati nukahti, ja Sampo pääsi toteuttaan salaisia fantasioitaan aamulla.

Antilla oli omat reenit. Nuotteina toimi seiskan sudoku. Näin toimii musiikin ammattilainen.

Kalajoelle saavuttiin joskus aamulla, ja ensimmäisenä lähdettiin tietysti kokeileen frisbee golffia. Sampo ehdotti vedonlyöntiä tasoituksella, johon Pati ei suostunut. Harmi. Kostea ilta olisi ollut tarjottimella. Sampolla oli asiaankuuluvat vermeet ja takki jossa luki jotain tyyliin * frisbee golf homo clubben*.

Tiskari menossa laskuvarjokerholle, Tai ainakin Sampo

Pelit olivat taas kerran verenhimoiset, jonka muistaakseni Eero voitti. Anu voitti naisten sarjan ja ylivoimaisesti. Pati muuten voitti Sampon tasoituksen turvin. Kirjattakoon tämä aikakirjoihin ja ensi viikon Jalluun

Mammografinen näkymä Sampon aivoista kisan jälkeen


Paikan talonmies saapui paikalle joskus 6n aikaan ja pääsimme nostaan kamoja pystyyn, joka sujui ongelmitta. Ääneen oli tulossa tällä kertaa Matti, jolla on ääni enemmän kuin hallussa. Äänihän ei nimittäin uskalla kikkailla Matin kanssa. Kerran se yritti mutta Matti mutetti sen. Julisteita ei näkyny missään mutta olemme tottuneet jo siihen. Eihän meidän julisteet ole tärkeitä, kunhan Matin ja Tepon julisteet on seinällä. Kirsi ja Henkka menivät käymään välissä jollain mökillä ja muut jäimme ihmettelemään hiekkarantoja bussiin. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet että soittaisimme juhannuksena edessä olevassa maisemassamme.
Ilta kului nukkuessa ja suomen peliä tiiraillessa, josta ei jäänyt paljon kerrottavaa. Jostain syystä aina kun olemme keikalla ja suomi pelaa jääkiekkoa, niin tulos on paska. Mainittakoon että edellisellä kerralla kun katsoimme peliä keikalla, suomi hävis USA:lle jotain 6-0 eka erän. Taidamme jättää kiekkopelit väliin keikkareissuilla. Tämän pelin suomi hävis myös ja vastassa oli valkovenäjä, tai joku vastaava jääkiekon suurmaa. Nöyryyttävää!

Itse paikka oli helvetin hyvä, iso lava, hyvät valot ja akustiikka kohdallaan. Jopa lavan takana oli akustiikkalevyt, ihan kuin jotakin asiasta ymmärtäisimme, mutta kuitenkin. Levyjä siellä oli, jotka oli paksuja. Ihan niin kuin mekin. Paitsi Anu ja Kirsi ja Henna jotka kelpaisivat bikini mainoksiin, noin niin kuin heittämällä. Me muut kelpaisimme painonvartijoiden ennen ja jälkeen, ennen, osioon. Jälkeen osio on vielä kuvaamatta.

Takahuone piti jakaa humppamuusikoiden kanssa, mutta se ei tuottanut ongelmaa. Ja siellä oli saunakin! Loistavaa. Kävimme saunassa ja mulkutimme humppa veljiemme esiintymisasut ilman mitään tunnontuskia, saman he olisivat tehneet myös meille. Turha luulla että siellä ollaan sen parempia, ulkosivu vain näyttää siltä. Onko musiikki maailmassa jotenkin kieroutunut huumorintaju? Meistä ei, vaan se on muualla.
Ville saapui myös mestoille mukanaan entinen aikuisviihde näyttelijämme, Petteri Jeremy, joka on nykyään keinosiementäjänä Alakylässä. Siitä saa kuulemma parempaa liksaa ja olla yöt kotona. Petteri tarjoaa nykyään myös mammografiaa kaikille halukkaille kohtuu hintaan.

Vapari osastoon kirjoitimme Matin ja Tepon joka nauratti kovasti lipun myyjää, hyydytimme hymyn lisäämällä listaan Mikko Alatalon. Jos hymy ei hyydy lisäämme vielä Tauskin sanaili Eero! Mainittakoon että listalla oli loppujen lopuksi Kuski + lady Gaga, Ron Jeremy + 1, Matti ja Teppo, Hämähäkkimies, ja Raimo Summanen. Emme tiedä tuliko kuski keikalle lopulta.

Keikka meni helvetin hyvin, porukkaa ei ollut tupa täynnä, mutta riittävästi. Henkka bailas vieraiden naisten kanssa niin rajusti että Kirsi antoi karatea keikan jälkeen. Muuten kaikki sujui normisti. Hyvä veto, porukkaa olis vaan voinut olla hieman enempi, no, ehkä sitten ensi kerralla.

Alle taltioimme kuskimme lämpimät terveiset joulukuun keikalta. Maistuisiko jollekulle muuten jäätelö?

Kuskin terveiset viime joulukuun keikalta:

Tre-Hki-Hyv rundilla bussissa ei vain ollut tiskarin kestäva paskapönttö vaan runsas louhiminen täytti pöntön hetkessä ja yhdessä -15 asteen pakkasen kanssa ne muodostivat yhdessä maailman suurimman mehujään - 50 kg puhdasta sitä itseään.
Eihän siinä auttanut reissun jälkeen muuta kuin nostaa mehujää Volvon peräkonttiin ja ajella kotiin sitä sulattelemaan, ei vain passanut pistää lämmitystä päälle ettei se perkeleen mehujää sula kesken kaiken peränkonttiin. Ja eihän se sulannut. Mutta ei se riemastunut vaimokaan kun kannoin mehujään meidän kylppäriin sulamaan "Mikä toi on?" ja kun vastaukseksi kerroin sen olevan sitä mitä bandi parhaiten tuottaa seurasi siitä vain lyhyesti "$£$@!"
Eihän siitä enään kalua tullut sulatuksenkaan jälkeen vaan oli tehtävä uusi - nyt sen pitäisi olla myös tiskikoneen kestävä - sen tulevaisuus näyttää...

-The Royal Bus Driver-

Hyvinkää, Amarillo 12.5.2010

Amarillo Hyvinkää on hieno soittopaikka, siellä on yleensä loisto meininki. Läksimme matkaan varsin ristiriitaisissa tunnelmissa, paikan omistaja soitti hetki ennen lähtöä ja kertoi että paikan tarjoilija oli ammuttu edellisenä päivänä ( Voi helvetti!?) ja saattaa olla että tunnelma paikassa on ehkä hieman surullinen ja outo, asiasta enemmän päivän iltalehdessä. Voi jumalauta, ajattelimme lähtöhetkellä. Kaikki sympatiamme vainajan muistolle. Päätimme vetää helvetin hyvän keikan, ja juuri hänen muistolleen.

Matka sujui mukavasti, suurin piirtein nukkuen ja hämähäkkejä piirrellen. Kuuntelimme puoli matkaa Aki Sirkesaloa ja täytyy sanoa että jos joku osasi tulkita hempeitä läpätilää tunteita, niin Aki oli aika päällikkö. Emme keksi toista joka osaa kertoa nykypäivänä rakkaudesta yhtähyvin, herättämättä myötähäpeää tai hilpeyttä. En mainitse Mambaa tässä yhteydessä. Mainitsinko? Turha varmaan sanoa että matka oli muutenkin tunteita täynnä.

Tällä kertaa osasimme varoa alakerran Ramia ja muita yhtä avuliaita hahmoja, joita saimme viime kerralla hätistellä *hahmo-lätkällä* kauemmas.

Olimme varanneet matkalla omakustanne majoituksen Sveitsiin helvetillisen tinkaamisen jälkeen ja perille päästyämme huomasimme että tien toisella puolella oli myös toinen hotelli kävelymatkan päässä. Anu alkoi maanitteleen Patia että vaihdetaan hotellia, johon Pati ei tietenkään suostunut. Pitkällisten keskustelujen, karaten ja lopulta aviollisilla velvollisuuksilla uhkailujen jälkeen Pati lopulta suostui vaihtoon ja soitti hotelliin, kysyäkseen olisiko paikassa mahdollisesti tilaa, ja mitähän se maksaa? Respan täti ilmoitti ystävällisesti että, joo, Amarillo on varannut teille jo huoneet täältä, tervetuloa! Vaihdoimme syvässä yhteisymmärryksessä hotellia. Jälkeen päin Annukka ilmoitti että oli varannut hotellihuoneet vieläpä kahteen kertaan. Meillä oli siis 9*2hh huoneet, sinne olisi mahtunut kuuluisa alakerran Ramikin.

Roudaus meni normisti, ja äänenpaineistukseen ei liikoja aikaa käytetty. Systeemi oli pystyssä varsin nopesti.

Hyvinkäällä on hyvä lava, kiva takahuone, ja mikä parasta, jääkaappi täynnä lempijuomaa, eli Ilmaista alkoholia. Kokoonnuimme takahuoneeseen puoli tunti ennen keikkaa, ja vedimme helvetin hyvän keikan. Sammy koitti huudella hävyttömyyksiä tookpäkkiin, mutta jotenkin selvisimme siitäkin.
Hyvä veto, hyvä yleisö, ja loppuilta menikin sitten taas kolmannessa ulottuvuudessa..

Kiviniemi, Camillo 5.6.2010

Camillo on Kiviniemen olohuone, ja matkaakin on vain muutama sata metriä. Harvinaista herkkua siis. Päivä meni pesäpalloa pelaillen maineikkaan KKC:n riveissä, ja se saneli alkutahdit myös keikalle. Camillon kautta kentälle, Camillon kautta kotiin, ja illaksi Camilloon keikalle. Kätevää! Toistanko itseäni? Mukaan oli harjoiteltu taas muutama uusi biisi, joita hieroimme paineistuksessa vielä lopullisesti kuntoon.

Pese kantoi taas mäyräkoiran murisemaan tiskin päähän, joten tunnelma oli varsin leppoinen. Kävelimme pizza vuoren kanssa Patille ja Anulle saunomaan, jonne tuli myös puoli Kiviniemeä, periaatteessa keikan olis voinut vetää sielläkin, mutta päätimme kuitenkin vetää sen Camillossa. Porukkaa oli taas tupa täysi ja helvetin hyvä meininki! Tällä kertaa vierailevia artisteja ei näkynyt, mutta odottakaapa ensi kertaa..suunnittelu on jo alkanut. Joulukuussa sitten seuraavan kerran..

Helsinki, Raffaellon terassi 12.6.2010

Mummotunneli on mukava paikka, siellä on hyvä meininki. Jos tykkää. Ville oli myymässä autoja ( tosi rok) ja Antti pitämässä Karjalan nuorille musiikkileiriä, toimien leirin johtajana. Juuli oli Sibelius akatemian pääsykokoeissa. Eero ja Eki toimii muuten vaan musiikkikoulun opettajina, ja Anu valmistuu kohta Ammattikorkeasta äänisuunnittelijaksi. Mitä helvettiä tälle bändille on tapahtumassa? Pati on ainoa hippi joka koittaa pitää yllä rosoista rok imagoa, vaikka sekin on itseasiassa vain päiväkirjojen ja keikkojen luoma illuusio. Ei pitkillä hiuksilla saa sitä anteeksi että on siviilissä telekommunikaatio alalla ravattia päivät rullaamassa.
No matka meni kuitenkin mukavasti ja lueskelimme päivän uutisia, päivitellen erään Turkulaisen oikeisto poliitikon viimeisiä aikaansaannoksia. Olemmeko nähneet samanlaisen lööpin joskus aikaisemminkin? Kutsumme poliitikkoa tässä leikkisästi Ilkka sedäksi. Ike oli vahingossa lähettänyt muutaman tekstiviestin ( 148 kpl tai jotain..) 16v tytölle aamuyöntunteina. Samoin kuin Tuksulle. Niin, ja Madam Fingeroosille. Hmm-mm...ja Anne Bergille.Ymph..ja Jasmin Mäntylälle. Tähän olisi mukava kirjoittaa loppuniitiksi 'sukkela' kommentti jonka tämä toistuvien töppien toteemipaalu Levillä supatti ravintolassa entisen kitaristimme vaimon korvaan...sensuroimme sen kuitenkin pois, koska tätä lukee ehkä myös alaikäiset. Ikellä menee lujaa..ehkä tällä kertaa niin lujaa, ettei kerkeä pysähtymään eduskuntavaalien kohdalle.
Joutsassa pysähdyimme uudessa lempi kohteessamme, eli Karoliinan Kahvimyllyssä. Paikka on loistava maamerkki tässä ABC maailmassa. Se on kuin tulisi lapsuuden mummolaan. Siellä aika pysähtyy. Kaappikello raksuttaa ja kiikkutuolin narina pauhaa korvissa. Eki setä kiteytti hyvin tunnelman. * vielä ihminen voi näköjään positiivisesti yllättyä*. Paikan piirakat ja kakut on aivan käsittämättömän hyviä. Parhautta! TK suosittelee vilpittömästi. Paikassa ei kehtaa edes pieraista!
Tällä kertaa bassoon oli tulossa Matti, joka yleensä näkyy siellä tiskin takana, enkä tarkoita nyt baaritiskiä, vaan meidän musiikin 'ammattilaisten' kielellä se tarkoittaa miksauspöytää. Hommasta saa kryptisen kuvan kun käyttää alalla yleisesti käytettyjä termejä, ja sillä voi sitten päteä muiden silmissä, varsinkin heidän jotka seuraa pystytystä eivätkä ymmärrä välttämättä alan sanastoa.

Toiminta kuulostaa ammattimaiselta vaikka onkin tosiasiassa yleensä enempi vähempi päin helvettiä. Emme esimerkiksi käytä missään nimessä sanoja vasen tai oikea, ne on left ja right. Mikkiteline on vain ja ainoastaan ständi. Mikkijohto on mystisesti XLR. Kaukokaapelia kutsumme sentään tuttavallisesti Kakeksi. Miettikääpä vaikkapa miltä kuulostaa huutaa - Laitakko sen XLRn stageboxin viimeiseen AUX inputtiin ja nosta ständi pystyyn - verrattuna - Laitatko sen mikkijohdon lava rasiaan kiinni ja nosta mikkiteline pystyyn. Pyh. Tosi amatöörimäistä! Kaikki tietää mihin se tulee mutta on mukava päteä ja huudella salaperäisiä ohjeita, joista ei itsekkään ymmärrä puolia. Onneksi on Matti ja Sami jotka käy sitten kaikesssa hiljaisuudessa kuiskaamassa korvaan ettei tuossa huudossa ollut taas päätä eikä häntää, ja annappa ku mää korjaan sen kytkennän, ja voitteko painua vittuun siitä tieltä.

Paikan tarjoilija toivotti meidät tuttavallisesti tervetulleeksi, huutamalla ystävällisesti 'terveisiä kaikille homoille Tepiltä!?'. Maailma on pieni. Tepi ja tarjoilija ovat entisiä rakastavaisia. Olimme luonnollisesti mustasukkaisia, ja väitimme pontevasti Tepin olevan hetero. Tarjoilijan itsevarma hymy ja lanteiden keinuva käynti sai meidät hiljentymään...palasimme murtuneina jatkamaan äänen paineistusta.

Saimme perinpohjaiset ohjeet mihin auton voi ajaa, mihin ei, mihin päin soitamme, mihin ei, ja mitä tehdään jos alkaa satamaan, ja mitä jos ei. Säätelimme soittokamat ohjeiden perusteella suurinpiirtein sinne päin, ja paineistimme äänet sopiviksi. Sarkkisen Teemu Mr. Hydestä kävi kuuntelemassa äänepaineistusta ja pakeni korvia pidellen kauhuissaan Keravalle, ehkä edessä olevalla Duo keikalla oli vaikutusta asiaan mutta sitä Teemu ei meille ehtinyt kertoa. Pohjolan Mikko koitti paikata tilannetta lupaamalla majoitusta kahdelle ensimmäiselle, esim Anulle ja Juulille, no tarjosimme Ekiä ja Samia, mutta ei kelvannut. Saatana mitä kavereita! Hanna kävi kuunteleen myös paineistusta ja koitti ajaa pressasta osan pihalle jotta olis mahduttu, mutta ei onnistunut sekään. Ei muuta kuin Järvenpäähän, taas kerran.
Itse paineistus sujui loistavasti näitä pieniä episodeja lukuunottmatta, ja itse keikkaan valmistautuminen sujui alakerran päkkärillä, jonne oli kokoontunut myös kattaus vanhoista soittajistamme. Olimme sopineet järjestäjän kanssa että soitto alkaa between 21.30-22.00 riippuen sadetilanteesta, ja jostain käsittämättömästä yläilmojen herrojen suopeudesta johtuen sade lakkas kello 21.45.
Vedimme helvetin hyvän keikan, paikalla oli pirusti porukkaa ja myös tuttuja, valitettavasti ajatusten vaihto jäi vähäiseksi aikakatauluista johtuen, ja Raffaellon takahuoneeseen ei oikein voinut koko katrasta viedä. Keikan kruunas aika erikoinen efekti eli kun soitimme viimeisen biisin niin intron aikana alkoi satamaan, ja 'efekti' oli ollut hieno, kun tihkusade heijasti pimessä valot kuin seinänä edessämme. Koitimme väittää sen olevan suunniteltu juttu, mutta eipä tainnut mennä läpi. Noissa nykyajan digipöydissä on myös yhteys yläkertaan. Hyvä veto!
Yöksi oli siis pakko ajaa Järvenpäähän, kun muualta ei tilaa löytynyt. Eki vietiin samantien nukkumaan ja Matti ja Pati koitti sitten kaksin käsin ehtiä juottaa Anu ja Minna huolimattomiksi, mutta huonolla menestyksellä. Eero meni Juulin kanssa jollekkin kaverille yöksi, joka tylysti käännytti pariskunnan ovelta 04.30, nyt ei oikein pysty, ku on ei tiennyt että Eerokin tulee. Ystävällistä toimintaa, sinne vaan yön selkään. Kyllä siellä jostain puistosta penkki löytyy. No, Eero sai onneksi siskonsa kiinni joka majoitti pariskunnan. Olis voinut muuten tulla äitiä ikävä.

Casa, Kiiminki 25.06

Casassa oli viimeksi vähintäänkin mielenkiintoinen tilanne, jota emme enään muistele ja asiakin on jo sovittu. Mitäkö? En muista. Paikka on tuttu ja nostimme systeemin pystyyn melko rivakasti, ja valmistautuminen meni Patilla ja Anulla saunoen. Paikalle oli taas tulossa kavereita vino pino, mikä on aina mukavaa. Koitimme piilottaa takahuonejuomat, mutta eipä se taaskaan onnistunut. Ystävämme ovat oikeita vainukoiria, saatana!
Ääneen oli tulossa taas Sammy, bassoon Pikku D, ja rumpuihin Karri. Keikka meni nopeasti ja meluisasti, tämä kävi hyvänä harjoituksena seuraavan päivän vetoon joka oli hieman isommalla lavalla Kalajoella, samalla porukalla.

Niinimaan Janne oli tuli takahuoneeseen keikan jälkeen, ja tarjos prikallisen juomaa soittajille, oikeaa meininkiä. Pati ja Janne kävi sopimus neuvotteluita, ja lopulta päädyttiin siihen että kyllä Patin on parempi jatkaa soittohommia ja jättää pelihommat niille jotka sen osaa. No mites nuo soittohommat sitten Pati ihmetteli ? Takahuone oli niin täynnä kavereita ettei sekaan sopinut. Keikan jälkeen järjestäjä koitti lähestyä rahatukon kanssa, että kelle sais maksaa keikkapalkkion. Ketään ei kiinnostanut. Ei nyt jaksa. Ei me tarvi rahaa, kommentoi bändi. Hämmentynyt järjestäjä palasi tukon kanssa takaisin päätään puistellen, mutisten jotain 'vitun taiteilijat' mennessään. Hyvä keikka!

Kalajoki 26.06.

Kalajoelle lähdettiin suoraan Casan keikan jälkitunnelmista, ja tällä kertaa mentiin taas vähän isommalle bussilla, joka on tämmöiselle poloiselle bilebändille melkoista luksusta. Mukaan tuli taas Kirsi Henkan lisäksi, jonka panimme mielihyvin merkille. Koitimme ehdottaa että voisko Henkka jäädä kotiin, mutta Henkalle ei asia sopinut. Hän pohti että kukas se sitten ajaa? Saatana! Ville koitti ehdottaa Hennaa ja Eero Juulia mutta tytöt tyytyivät päästelemään naurettavia tuhnuja bussin takaosassa. Matka sujui vähintäänki rattoisasti 70-luvun rattoja selaillen ja kalajoelle päästiin hyvissä ajoin. Sammy oli tulossa pitämään meistä huolta äänen paineiden osalta. Rider oli toimitettu kyllä ajoissa PST:n pojille mutta Antti oli onnistunut kämmäämään sen johonkin, ja kukaan ei tiennyt meidän set-up sta yhtään mitään. Niin tuttua. No onneksi oli Sami mukana joka hoiti homman kuntoon Antin kanssa. Kaikki PSTn työntekijät olivat jostain mystisestä syystä Antti nimisiä? Kutsuimme keikan ajan Samiakin Antiksi että pysyisi homma kasassa. Toisaalta helppoa, kun ei tarvi muistaa nimiä. Aiheutimme pahennusta huudahtelemalla ANTTI! Ja joka puolelta telttaa kääntyi pää. Kätevää.

Parkkeerasimme bussin tylysti Klamydian ja päälavan väliin, koska meillä ei ollut pienintäkään aikomusta poistua alueelta ennen seuraavaa päivää. Lavalla veti Petri Nyykoord räppiä karjuen tissityttöjen heiluessa mukana lavalla. Hmmm..hieman BB-meininkiä. Nuoret tytöt heilutti tissejä ja persettä kilpaa keskenään, tavoitteena kuka pääsisi Johannaksi Johannan paikalle. Se on kyllä hieno tavoite. Tunsimme lievää myötähäpeää vaikka teinit innoissaan olivatkin. Seuraavaksi esiintyi Antti Tuisku, ja kuuntelimme korvat punaisina bussissa Antti pojan spiikkejä jotka meni suurin piirtein näin * haluatteko tanssia suomen kovi-i-i-mman pop tähden kanssa, kiik !! * Vaikka olenkin niiii-iiin hyvä tanssija niin kyllä kaikki jo tiedätte niin minuakin voi väsyttää! * Kaikki tämä tietysti korkealla ja kimittävällä äänellä. Hetero meininkiä. Tiskarin sedät pakenivat paikallisiin viidakoihin Kagoda huutoja kajautellen. Anteeksi Antti. Anna Abreu oli onneksi loistava, puhumattakaan Klamydiasta joka on legendaa ja silkkaa suomi punkin parhautta. Ihan kuin meillä olisi ketään vara arvostella, mutta arvostelemme silti.

Anna katsoo kateellisena tyttöjen pusuttelua lavalta ja joku bändäri tahtois mukaan


Teltta meininkiä

Bussissa lueskelimme laatulehtiä ja yhdessä niissä kerrottiin kalajoen festareiden keikkaliksoja, jostain syystä meistä ei puhuttu mitään? Dille oli sitä mieltä että jos Tähkä saa 49000e juhannuskeikasta niin kyllä hänenkin pitää saada laskuttaa 13000e. Kyllä hän saman tontin hoitaa ku Tähkänki basisti saatana! Pati koitti selittää että meidän vuosi liikevaihto ja Tähkän juhannusliksa ovat samansuuruisia. Niin just! kiihtyi pikku D! Sama liksa saatana! On se hienoa olla cover bändi.. Pitäsköhän meidänkin tehdä muutama oma biisi? Vaikka muutama hitti näin aluksi? Onhan me lähetelty demoja levy-yhtiöön mutta vastaukset ovat pääsääntöisesti noudattaneet linjaa * me olemme sitten yhteydessä, ei kannata itse soitella..* Ei ole mitään kuulunut? Outo homma vaikka on kiltisti ja kohteliaasti odoteltu?

Tässä vaiheessa on ehkä hyvä kertoa myös miten kävi So what:n kanssa, eli teimme Pinkin biisin suomeksi studiossa ja haimme siihen oikeuksia tekijöiltä. Oikeudet omistaa muuan Alicia Moore 1/3 osaa ja lopun 2/3 osaa omistaa herrat Johan Schuster ja Max Martin joita edustaa Kobalt music lontoossa, tai EMI scandinavia, en minä muista, mutta helvetin monimutkaista kuitenkin. Johan ja Max, meidän parhaat kaverit, ilmoittivat heti että ok, sen kuin teette. Ongelmaksi muodostui neiti Moore, eli itse Pink, joka ei suostunut vastaamaan kyselyihin, eikä sähköposteihin. Aprikoimme että eikö hän tiedä ketä me ollaan? Kuvittelimme seuraavanlaisen keskustelun Pinkin ja hänen managerinsa välillä, joka jopa ehkä on käyty.


Manager – Good morning dear Alicia, how are You today?
Pink – brph, what today, any issues?
Manager - Yep, I have few request for you
Pink – hmp?
Manager – Sir Elton John is interested to make song with you, Robin Williams would like to meet you, MTV Music award is kindly requesting you performance and Tiskikone would like to record one of you song in finland?
Pink – Ymh? I don't know about this music award, but Sir Elton is ok. Organise call with Robin, I need to talk with him, but what was this last one? Tishione? Finland? Is it country? Or band?
Manager – I don't know to be honest, but I have some paper here. They are The finland in Tiskikone, or vice versa?
Pink – Are they famous? Have they recorded? Interesting name ..Finland?
Manager – yhm..I think they are Finland from Tiskikone. They haven't recorded and they are just cover band. There are some picture also from them
Pink – Oh god! They look quite ugly. Except this lady. Does she have silicons?
Manager – I dont know, but at least botox. I assume.
Pink - ( interupting..)whooh, I need to go shower, talk to you later..
manager – Ok, What do I say to Tiskikone people?
Pink – Who?


Itse keikka oli helvetin hyvä, niin soiton kuin meiningin puolesta, ja se loppui aivan liian aikaisin. Porukat oli hyvin mukana ensi biisistä lähtien, ja tälläkertaa lavalla olis mieluusti viihtynyt pitempäänkin. Hyvä meno!
Loppuilta menikin bussissa ja teltassa jammaillessa.

Tiskikone perhe

Aamulla heräsimme bussista alueella, eikä piakalla ollut enään ketään. Ei miitään, ei ketään, ainoastaan Tiskarin bussi keskellä tyhjää aluetta. Ajoimme pakokauhun vallassa pois alueelta. Ensimmäinen puhallus oli heti alueen ulkopuolella jonka Henkka selvitti leikiten. Nauroimme bussin ikkunasta paikalliselle liikemiehelle, joka oli pystyttänyt 10 metrin päähän poliiseista puhalluskojun, ja puhalluksen hinta oli 3 euroa. Jono oli kymmeniä metrejä pitkä, näytti olevan kysyntää. Kätevää.

Ohessa Patin ja Villen välistä ystävällistä mailinvaihtoa aiheesta lasku, muutama päivä juhannuksen jälkeen.

" Laita ny vittu se lasku jo! Saatana!! t.Pasi "
" No voi vitunvittu!!!! Elä hoputa saatana! Eli liitteenä on...
t.Ville "

Näin meillä keskustellaan rakentavassa hengestä raha asioista.